ikääntymisestä yli kuntarajojen

 Sitku lapset ovat isompia ryhdyn harrastamaan tosissani liikuntaa…mutku siihen kuluu vielä hirveästi aikaa…ja mukuloita pitää kuljetella vielä vuosia paikasta toiseen. Sitku mukulat lähtevät kotoa vietetään laatuaikaa kotosalla ja tutustutaan uudelleen, mutku jotenkin olemme vieraantuneet vuosien kuluessa.

Sitku on sitä aikaa eläkeiässä niin matkustellaan ja vietetään kiireetöntä elämää, mutku vielä on kauheasti vuosia jäljellä, eikä sitä tiedä eläkkeensäkään määrästä. Vain Kreikassa kuolleillekin maksetaan paremmin.  

Sitku tulee sade ja sienet, lähden metsään sieniretkelle. Mutku ne hirvikärpäset ja hemmetin heinäsirkat siellä puskassa…

Sitku olen tämän kirjoittanut siivoan kunnolla vapaapäivän kunniaksi, mutku on muutakin hommaa vielä tehtävänä ja en minä kait yksin siivoa kun en yksin asukaan….

Kuuntelin ja katselin tähtiharrastajaa, joka kertoili miten tämän sortin bongaus onnistuu. Ensi yöksi on vielä tulossa tähdenlentoja näkyville, pari edellistä yötä olivat kuulemma mahtavat. Niin varmasti, mikäli kuviin on uskomista.

Kerrankin juttu, joka ei kummoisia välineitä vaadi. Patjalle selälleen, hyvät kahvit mukaan ja taivasta tuijottamaan. Kuulostaa mukavalta…voisi vaikka kokeilla ja eikös tähdenlennon aikana voi toivoa jotakin? Vaikka sitä, ettei tule hyttysiä juuri nyt naamalle…

on vaan perjantai ja 13. päivä…

 Moskovan valot eivät nyt näy, koska kaikki peittyy savusumuun. Maastopaloja syttyy kuulemma monta sataa yhtä sammutettua kohti. Suuri ja mahtava on maa, mutta tämä ongelma heillä tuntuu olevan jokavuotinen. Palomiehiä ei riitä, eikä vapaaehtoisia ikävään ja kuumaan puuhaan. (Kuka nyt metsiä sammuttelisi vapaaehtoisesti?)

Muutama vuosi sitten kerrottiin osan metsäpaloista johtuvan kansakunnan holtittomasta tavasta viettää viikonloppuja luonnon helmassa grillaten ja juoden paikallista voimajuomaa. Nuotioitten sammutus ei ollut kovinkaan tavallista, johtuen juuri siitä, että kyse on valtion omistamasta metsästä - joka ei kuulu kellekään. Tuskin tämän asian suhteen siellä on malli muuttunut.

Saattaa olla osa syynä nykyiseen liikenteen 0-toleranssiin tämäkin, ettei sieltä pöpeliköstä lähdettäisi ajelemaan maistissa.

Saas nähdä, kuinka paljon sinne apua lähetetään tuhkan jäähdyttyä…

Englannissa on aloitettu joulutavaroiden myynti hyvällä menestyksellä. Ihmiset haluavat joulukoristeita ja -valoja, joten niitä on sitten myytävä. Kuuluisa Harrolds´kin aloittaa nyt elokuulla joulurompemyyntinsä. Turistit kuulemma tahtovat niitä ostaa matkamuistoikseen. Ehkä itsekin ostaisin mieluiten jonkin joulukoristeen kuin Charlesin kuvalla varustetun mukin, jos jokin muisto matkasta pitää saada. Menettääkö joulu taikansa?

Tällä hetkellä voi ostaa mämmiä ja pashaa milloin vaan, ilmapalloja ja muuta rekvisiittaa löytyy. Vuodenajat ja juhlapäivät saa juhlittua omaan tahtiinsa, allakkaan katsomatta.

No, olen itsekin järjestänyt pikkujoulut erääseen juhannukseen ilmojen vuoksi. Hyvin sujui kekkerit, kelit olivat silloin suosiolliset eivätkä koristeet sulaneet helteeseen.

Jouluihmisenä ajattelen aina sitä ihanaa odotusta, jossa joulua rakennetaan ( ei ihan kesästä lähtien) ja onhan sillä aivan oma ajatuksensakin, joka tuntuu tässä tuoksinnassa unohtuvan. Pitääkö kaikkea saada kaiken aikaa? Pitääkö oikeasti olla joulu ainainen?

 Kuuntelin radiosta ohjelmaa Riihimäen maauimalasta, jossa käy väkeä näinä helteisinä päivinä massoittain. Väkimäärästä huolimatta he ovat pärjänneet siellä kymmenisen vuotta ilman hukkumisonnettomuutta. Haastateltava oli hyvin tyytyväinen tilanteeseen, mutta…

 Tämän päivän ongelmaksi haastateltava koki tilanteen, jossa vanhemmat jättävät aivan pieniäkin lapsiaan uimarannalle omin päin aikaa viettämään.Luottaen siihen, että uimavalvoja toimii pelastustehtävien lisäksi lastenvahtina. Rannalla saattaa olla kolme sataa ihmistä ja osa lapsista ilman omia vanhempiaan tai vastuussa olevaa henkilöä.

On mielenkiintoista miten ihmisten ajattelumaailma toimii. Kuinka yksi valvoja pystyisi bongaamaan koko uimarannan uimataidottomat lapsoset tai muuten vajavaisella pinnallapysymistaidolla olevat henkilöt. Onko tämä maailma jälleen sellainen, että ”joku” hoitaa asiat.

Entäs jos jotain tapahtuu? Siinä se kesätyötään tekevä nuori pelastaja saisi äkkiä julkisuutta ja ikimuistoisen kokemuksen työelämän kaikista ulottuvuuksista.  Seuraavaa kymmentä vuotta ajatellen pitäisi kait jotain tehdä näitten ajattelemattomien vanhempien suhteen?

Kesälomalla ajellessa huomasin, kuinka automaattiset nopeudenvalvontapömpelit aiheuttivat joillekin kouristuksenomaisia pakkoliikkeitä auton vauhdin hiljentämiseksi. Hyvä vaan, että edes sillloin.

Pysähdyimme auttamaan nuorten joukkoa rengasrikko-ongelmissa. Autoja meni ohi tasaiseen tahtiin, olihan asuntomessualuekin lähistöllä. Yht´äkkiä singahti ohitsemme moottoripyörä, jonka nopeus oli varmasti tuplat siihen kahdeksaankymppiin, joka alueelle oli ajateltu. Pelottavana, kuin ammuttuna se hävisi kaarteeseen.

Siinä asiaa ihmetellessäni tuli mieleeni, että miten ne pönttökamerat kuvaavat moottoripyörien ylinopeudet? Moottoripyörissähän on kilpi takana, joten eriarvoisia näinollen ovat liikenteenvalvonnassa. Ainakin tämä pyörä meni pönttöjen ohi samalla kiidolla, mitenkään hiljentämättä. Huh.

Ei, tarkoitukseni ei ole kiroilla, vaan kertoa todelliseen tarpeeseen luodusta keksinnöstä.Kuuntelin taannoin radiotoimittajan juttua kyseisestä boxista ja epäilin asiaa aikaistetuksi mätäkuun jutuksi.

Luonnossa liikkuminen on monelle mukava harrastus ja kokemus - paitsi. Tarpeiden tekeminen riu´ulla ei suju ja kyykkyhomma puskassa arveluttaa. Karhu saattaa yllättää housut kintussa olevan eräihmisen.

Nytpä ei sitten tästä ole huolta! Joku kekseliäs on kehittänyt jokseenkin kertakäyttöisen käymäläboxin, joka on muutamalla kädenliikkeellä hetivalmis. Toimittajan kertoman mukaan tätä boxia voi kuljettaa mukanaan toistakin kertaa varten…varsinaista vaeltamisen riemua, sanoisin.

Eikös ne karhut jonkun oppaan mukaan tunnetusti kammoksu ja karttele ihmisen hajua? Tässä sitten on tuki ja turva villiä luontoa vastaan kun boxin kanssa vaeltaa.

Nauru pidentää ikää, ellei sitten aivan kuollakseen naura, sanoi entinen professori.

Olemmeko unohtaneet tässä helteessä jotakin? Onko helteen vaikutusta vai olemmeko sisäistäneet asian? Osaamme juoda lähes tarpeeksi, mutta ongelma tuleekin siinä, että elimistömme suolatasapaino tökkii. Kärsimme ”suonenvedosta” varpaat harottaen ja kummallisia tuntemuksiakin tulee.

Ketä tästä voisi syyttää? Se syyllinenhän pitää löytää, kun itsessä ei mitään vikaa ole. Haa, sehän on Pekka Puska  Pohjois-Karjala projektinsa kanssa! Sai kansan vähentämään suolan käyttöään ja tässä sitä sitten olemme.

Nyt vaan ostamaan hyvällä syyllä suolakurkkuja, metwurstia ja sillipurkkia kaupasta, näillä eväillä tuetaan pärjäämistä ja unohdetaan ne verisuonitaudit sekä verenpaineet toviksi. Selvitään nyt ensiksi tästä helleaallosta, jatketaan terveyskasvatusta sitten syksymmällä. Nyt nautitaan lämmöstä, ei tätä ikuisesti kestä - onneksi!

Mitä on tehtävissä silloin kun muorin ja vaarin yömyssyt muuttuvat litramittaisiksi, tilkka viiniä ruuan kanssa hanapakkaukseksi ja niitä terveelliseksi mainittuja hömpsyjä otetaan sairauteen saakka?

Ikäihmisen asumismuodot muuttuvat iän tuomien haasteiden myötä palvelutaloihin, koteihinkin saadaan palveluita ja yhä enemmän ollaan kuitenkin yksin siellä pikkuisessa omassa lokerossa, jota kodiksi kutsutaan. Miten se aika sitten siellä kuluu?

Kävikö yksi viidestä lapsesta laivamatkansa jälkeen katsomassa yksinäistä muoria, toiko oikein likööripullon? Toiko toinen edellisviikolla Madeiraviiniä ja kolmas kermaliköörin Lontoontuliaisina. Hyvää tarkoittaen ja toistensa tuliaisista tietämättä. Nyt Alzheimer teettää kunnon kännin pullojen myötä ja muori loukkaa päänsä ja lonkkansa tässä touhussa.Loukkasi viime kuussakin itseään, mikä lie syynä. Kolme viikkoa sitten putosi vessanpöntön ohi, mikä ihme sille on tullut? Omaiset ihmettelevät valvonnan puutetta hoitolaitoksessa ja syyttävät pahimmassa tapauksessa liikalääkitsemisestä henkilökuntaa.

Hoitava taho on ihmeissään, kuka puuttuu ja miten. Eihän sitä tahtoisi loukatakaan, mutta ne muorin murtuneet luut ja mustelmat puhuttavat. Eikä se muori ennen ole viinaa ottanut, ei edes ruuan kanssa viiniä… miten se nyt olisi? Taksitkin juomaa hakevat, kun eivät jaksa odottaa muorin selviämistä rollaattorin ja huonosti liikkuvien kinttujensa kanssa Alkon ovesta itsenäisesti. Palveluahan sekin on - osaltaan.

Miten saa Kanta-Hämeessä tällaisen muorin katkaisuhoitoon, kun liikkuminenkin on niin huonoa, ettei Katkaisuhoitoasemalle käpälä nouse. Eikä taida nämä ikäihmiset olla laitoksen profiiliinkaan sopivia, pelkäävätkin niitä muita hoidettavia. Missä siis hoidetaan harmaitten panttereitten koukkuunjäämistä asianmukaisesti?

Vai katsotaanko hieman ohi ja annetaan touhun jatkua?

Ulkona on hyvin viileä, suorastaan kylmä. Radio Häme soittelee vapunajan toivemusiikkia, eetteristä kuului mm.ohjeistusta vappuheilan saamiseksi. Erittäin nostalginen muisto nousi yhdistelmästä mieleeni.

Olin menossa vapputansseihin lavalle. Tanssikausi alkoi tästä ja sitä odotettiin kuin hepo kesää. Pakko oli pukea ylleen keväiset hepenet, kellohelmaista hihatonta mekkoa ja nailoneita. Vanha muori pyöritti silmiään ja huokaili kuolemantaudista, joka osuu kohdilleen noin pukeutuvaan ihmiseen. Varoitteli luonnollisesti istumasta kylmille kiville.

Lavalle oli saapunut muitakin kellohelmoja ja uskon, että heillä oli tismalleen yhtä kylmä kuin minullakin. Lavan ympärillä oli vielä jäätä ja koko talven kylmillään ollut rakennus huokui kosteutta. Veri kiersi hyvin, nuoria kun olimme. Tilannetta edesauttoi se vappuheilan läheisyys. Se pistää miettimään, miksen muistanut sitä kylmyyttä lainkaan pahana. Tabacin tuoksun sen sijaan…kylmiä kiviä en muista.

Hämeen Sanomien pilapiirroksessa poliisit kiittävät vappusää-ennustetta hyvinkin hartaana. Tuonkin tunnelman muistan, kun tein vapaaehtoistyötä nuorten parissa. Kylmä rauhoittaa.

Nyt taitaa olla suurin huoli, löytyykö kaupan hyllyiltä nakkeja ja perunasalaattia. Vappuahan ei ilman niitä saada aikaiseksi.

Mitäs arvelette, kuinka pitkä on suoristettu tippaleipä?

—vähän päälle 6 metriä!

Lähde: perjantaipussiohjelma Radio Hämeessä

Vappua kaikille!